Siirry sisältöön
27 toukokuun, 2019 / pirkonsepustus

Henkilöllisyyskortti

Vanheni ja jouduin hakemaan uuden, kun ajokortti ei enää käy henkilöllisyyden todistamiseen. Mikä onkin toisaalta hyvä juttu, kun ethän 18v ole saman näköinen kuin 60v. Jos finnit ovatkin kadonneet ryppyjä on tullut sitäkin enemmän. Erästä ystävääni lainaten potkukelkalla on ajeltu naaman yli muutaman kerran. Kyllä olen elähtäneen näköinen uudessa kortissa ja kolmen leukani paikalle oli laitettu leijonan kuva. Eihän sitä haluaisi näyttää noin rumalta, mutta kaipa se on uskottava, että valokuva ei valehtele. Nyt sitten mietin, mitä pitäis tehdä. Otanko tekoripset, rasvaimun vai mitä teen. Kai se on uskottava, että liki 70v ei ole enään kansikuvatytön näköinen….. Onneksi itse ei näe koko aikaa naamaansa.. Yksi ystävätär sanoi, että sulla on kaunis hymy. En kyllä muista milloin olisi enää edes hymyilyttänyt, kun enempi itkettää ja jo pienestä asiasta. Ei tartte kuin joku kiva biisi tulee radiosta alkaa vedenpaisumus. Meidän Jusun ja minun yhteiset biisit saavat itkemään. Ne jotka olivat voimabiisejä ovat nykyisin kynelvirran lähde. No viisi vuotta olen taas tunnettavissa uuden henkilökortin kanssa ja hyvä niin.

Tänään käytiin Myllyssä etsimässä Jadelle päättäjäismekkoa. Ala-aste loppuu ja hän siirtyy yläasteelle. Suuri muutos elämässä. Ennen se oli normaali juttu, muttu nykyään suuri muutos elämässä. Olen tippunut kelkasta jo kauan sitten, joten pidän vain perää niinkuin veneilijä sanoisi. Kun tässä eletään ihan symbioosissa olisi ollut kiva päästä lopettajaisjuhliin, mutta nämä helvetilliset homekoulut ovat siirtäneet juhlat jonnekkin naapurikunnan monitoimitaloon jonne ei mahdu mummit ja vaarit. mikä on ikävää.

Sain kutsun Espooseen Kaisan kotiin. Siellä kokoontuu joku kilpirauhasporukka. Yritin vaihtaa sen Kuopioon  muttei onnistunut. Vasen jalkani on niin kipeä etten tiedä miten pärjään siellä ”kuntoutuksessa” kun ainakin tuo ohjelma on yhtä menoa ja vilskettä. Menen ainakin näytille. Täysihoito ym lisukkeet sopii mulle. Ehkäpä saan uuden inspiraation elämän suhteen.

Ystävättäreni soitti ja kehoitti kuuntelemaan Apulannan koneeseen kadonnut. Kuuntelin ja itkin, kuin olisin oikeasti kadonnut johonkin. Totuus on etten ole löytänyt tietä onneen. Moni leski sisar on päässyt eteen päin, mutta minä itken lattialla, edelleen.

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.