Siirry sisältöön
huhtikuu 6, 2019 / pirkonsepustus

Tammet

Olin koko elämäni halunnut tontilleni tammipuita kasvamaan. Sitten kävin naapurin rouvan kanssa marjastamassa ja näin tammentaimia yhdessä tieurassa métsässä. Kerroin siitä ukolleni ja samantien lähettiin niitä katsomaan. Löytyi 5 alkua jotka kasvaa nyt tontilla. Myöhemmin löytyi vielä muutama lisää. Nyt kun ikivanhat koivut  kuolevat pois kasvaa tammet tilalle. Jostain syystä koti on mielessä koko ajan. Elinhän siellä onnellisimmat vuodet elämässäni. Kevät ihmisenä kaikki on taas tuoretta, kun kasvillisuus alkaa herätä. Onneksi on auto käytössä kun ei sinne muuten edes pääse. Totuus on että vaikka kasvattaisin siellä mitä tahansa olen yksin. Minulla on ikävä miestäni, hänen suunnitelmia mitä kasvatetaan tontilla. Ei viimevuosina kasvatettu mitään. Hänen voimat loppuivat, vaikka esitti muuta. Tuntuu kuin olisin kädetön, kaikki mahdoĺisuudet käytiin läpi. Uskoisinko siihen, että jokaiselle on merkitty elämänkirjaan viimeinen päivä. Kuoleman kohdalla ei ole 2 viikon palautusoikeutta.

Mainokset
huhtikuu 6, 2019 / pirkonsepustus

Taas synttärit

Olin juhlimassa synttäreitä. Ystävätär on 5 päivää mua nuorempi. Muut lähti jatkoille syömään (mihin mahaan) ja itse ajelin kultamunallani kotiin. Ei ollut fiilistä lähteä ravintolaan, kun kaikki ikäiseni ja muutaman vuoden vanhemmat olivat kymmenenvuotta nuoremman näköisiä ja kauniitakin. Yhtä lukuunottamatta  kaikki leskiä. Jotkut jo löytäneet uuden miehen tai kolmekin  uutta, mutta olivat kyllä päässeet jo ikävästä ja surusta eroon. Kaikki kertoivat kuinka mies kuolinvuoteella oli halunnut, että löytyy uusi mies. Oma mies ei ikinä sanonut, että löytäisin uuden miehen. Olivat pidelleet kädestä, kun ukko oli kuollut.. Kaksi miestä olen haudannut enkä kumpaakaan päässyt kädestä pitelemään. No olihan siellä huomattavan paljon kuplajuomia, joten en usko kaikkea tai en halua uskoa, kun ikävä on kova vaikka  en kädestä pidellyt..  Tunsin kaikki naiset ja tiedän ettei heidänkään miehet olleet niin ihmeellisiä, mutta ymmärrän senkin, että joka liitossa on ala ja ylämäkiä. Muistan kuinka mummoni hautajaisia laitettiin  ja ihmiset kävi kehumassa muoria enoni tuumasi, että purevaa koiraakin kiitellään sen kuoltua. Silloin ihmettelin moista asiaa, mutta nyt tiedän mitä se tarkoittaa. Kyllä ystävättäret olivat pukeutuneet kauniisti ja ne hiukset.. Katselin heitä ja tein havainnon, että kaunis kampaus, olipa se harmaa tai värjätty oli kaunis. Kun he lähtivät ravintolaan itse ajoin Prismaan ja ostin pastillia. Ajatus oli ostaa  herkkuja mutta, kun  näin TAPIOLAN ikkunasta kuvani joka oli ankean näköinen. Naama ja  tukka roikku, meni suklaan  himo.

maaliskuu 30, 2019 / pirkonsepustus

Syntymäpäiväni

Täytän tänään 67v ja olenkin juhlinut sitä monella tapaa. Mm kävin syömässä ihanan aterian tyttären tarjoamana ja toisen tyttären ja hänen lapsensa kanssa nautimme sen. Nyt olen kotiutunut ja kiitellyt muistaneita. Onnittelijoita on ollut paljon ja kiitos vaan kaikille. Olenhan historiallisen iän saavuttanut 8 lapsisessa sisarusparvessani. Nimittäin vanhin veljeni kuoli 64v ja isosiskoni 66v. Kyllä on ollut raskas vuosi monella tapaa. Enpä olisi vuosi sitten uskonut olevani taas leski. Ei näin vanhana pitäisi jäädä yksin. Olkoon se puoliso mimmoinen tahansa on hän kuitenkin olemassa ja aina hänen kanssaan voi elää yhteistä elämää. Olihan meillä erikoinen suhde, kun asuimme erillään, mutta kuitenkin yhdessä kaikissa asioissa ja huolissa toimittiin. Ihmisten on vaikea ymmärtää tämmöistä suhdetta, mutta onhan ammattejakin missä toinen osapuoli on maailmalla kk kaupalla. Me sentään nähtiin monta kertaa viikossa. Voin vain todeta, että ikävä on ja vaikea saada elämää tasapainoon. Aina kun suru alkaa helpottaa tulee jokin uusi asia mikä saa tunteet pintaan. Kun on oikein surkea päivä ei tarvitse kuin jonkin laulun kuultua suru palaa. Onneksi itkusta ei tartte veroa maksaa.

Taru järjesti yllärin ja vei muorin Roihin. Junalla mentiin ja tultiin. Näin molemmat siellä asuvat lapsenlapseni, joista nuorempaa en ollut nähnyt moneen vuoteen. Sanon vaan, että on komeita miehiä kasvanut ja niin kunnollisia. Sydämestäni kiitän kaikkia mahdollistajia, kun niin moni nuori joutuu huonoille teille. Kyllä pidettiin kuin ns piispaa pappilassa ja viulut maksoi tyttäreni. Kiitosta vaan. Rovaniemellä oli lunta aivan hirveästi. Käytiin mm joulumaassa, eli turistirysässä. Olihan siellä nähtävää ja olisi ollut ostettavaakin, mutta hinnat oli tarkoitettu ison eläkkeen saajille. Kuntokin nousi reissussa, kun Tarun kämppä oli kolmannessa kerroksessa, tai oikeastaan neljännessä maan tasalta eikä ollut hissiä. Onneksi olen kolmijalkainen, kun polvet on paskana niin kepin avulla laahustin ylös ja vannoin etten eläissäni muuta hissittömään taloon. Olisin varmaan laihtunut ainakin 5kg, mutta tarjoilut oli sen verran hyviä, että vaaka heilahti taatusti plussan puolelle. No isä vainaani opetti ettei ilmaista ruokaa ja tavaraa pidä ylen katsoa vaan nauttia pois. Kyllä yöjunalla on mukava matkustaa, kun hytissä on vessa ja suihkukin.

Olen Iines kissan vahtina. On vanha neiti ja laiska. Nukkuu melkein,koko ajan. Välillä käy sylissä rapsutettavana. Syö kalleinta gourmet ruokaa ja nirsoilee jos tarjoaa vaikka kinkun palan. Kissan omistajat ovat poikani avokin synttäreitä juhlimassa hänen kotipuolessa. Otin oikein mielelläni Iineksen kaveriksi, kun heillä on pieni poikakin mukana.  Avokki täyttää 30v joten sitä kannattaa juhlia. En kyllä muista omaa 30v päivää. Olenko lie ollut edes niin nuori koskaan. Poikakin on jo 9kk ikäinen. Aika rientää kun tuntuu, että justiinsa syntyi. Lapsenlapset ovat kyllä siunaus. Jos tulee ahdistus ja yksinäisyys kohtaus kaivan kuvat esiin ja taas muuttuu iloksi.

Jalkani tai polveni ovat kuluneet loppuun ja vuoden sisään pitäisi päättää aletaanko nivelet uusimaan. Kipu on kyllä sen verran karmea, että taitaa olla pakkokin. En pidä sairaaloista, enkä varsinkaan leikkauksista. Pitäisihän sitä pystyä vielä tanssimaan, kun se on niin kivaa. Ikäisiäni vapaita tanssittajamiehiä on kylläkin tosi vähän. Naisleskiä joka paikassa paljon. Miehet kuulemma kuolevat 6v nuorempina kuin naiset. No katotaan mihin saappaat vie.

Nyt pitää lähteä kylille, kun tullaan hakemaan ihan just.

 

lokakuu 20, 2018 / pirkonsepustus

Syyslomalla luonani

Sain ekaluokkalaisen lapsenlapseni hakea syyslomalla luokseni. Vietimme muutaman vrk yhdessä ja iloitsimme toistemme seurasta. Kävimme talolla parina päivänä ulkoilemassa ja retkellä. Paistoimme makkaraa nuotiolla ja joimme limpsaa. Lapsi sai kokeilla erilaisia palamisjuttuja. Miten puu palaa, paperi, pahvi tai muovi. Ei olisi onnistunut papan eläessä, kun oli niin kärttyisä nuotion kanssa. Kysyinkin tyttäreltäni miltä tuntui hakea liiteristä kunnon klapi nuotioon niin sanoi, ettei meinannut osata valita. Pappa ei antanut polttaa kuin risuja, kun puita piti säästää. Käytiin hautausmaalla ja vietiin papalle kynttilä. Tyttäreni kysyi lapsoselta haluatko sytyttää hän sanoi, ettei voi, kun tulitikuilla ei saa leikkiä. Koluttiin kirjastot ja käytiin elokuvissakin.  Mummitus oli niin onnellinen etten muistanut itkeä papan ikävää, kuin yhden kerran ja senkin salaa lapsensilmiltä. En lakkaa ihmettelemästä miten viisaita nuo nykylapset ovat. Lapsi täytti vasta 7v, mutta osaa lukea, laskea, kirjoittaa ja tietää jumalattoman paljon asioista. Itse en tiennyt ekaluokalla edes vanhempieni kutsumanimiä. Kun opettaja kysyi äitin ja isän nimeä, ihmettelin huulipyöreänä, että tietysti nimet ovat äiti ja isä. Sain kotiläksyksi kysyä oikeat nimet ja voi kun olin ylpeä kuultuani, että äiti on Sirkka ja isä Reino Paljas. No vikaanhan sekin meni, kun isä oli vain Reino. Mielestäni he olivat kauniin nimisiä. Leikimme lapsina siskoni kanssa roolileikkiä ja hän oli Merja ja minä Maarit. Se miksi nimet olivat kauniita johtui siitä, että niissä oli r kirjain. Niinpä vanhempieni nimetkin olivat kauniit, kun molemmissa oli r. Niin tämä luonani ollut lapsonen osaa englantiakin enempi kuin minä. Siispä alankin sitä taas harjoittelemaan. Uskon, että lapsenlapsista jotkin ottavat puolisoikseen ulkomaalaisia ja pitäähän muorin osata keskustella heidän kanssaan ilman tulkkia. Tänään vein lainalapsen kotiinsa ja olisihan sieltä tullut pari pienempää mukaani, mutta sovittiin, että toisella kertaa.

Nyt on sitten taas iskettävä kiinni yksin olemiseen. Hullua tuntea olevansa yksin, kun on asunut vuosia yksin. Tieto siitä, että on ainut joka pitää huolta omaishoidettavastaan ja on aina valmiina puhelimen päässä ja jos ei saanut toista puhelimeen piti mennä kiireesti katsomaan, esti yksinolemisen tunteen. Nyt ei kaipaa kukaan tosi tarpeessa oleva. Harvat jäljellä olevat ystäväni ihmettelevät miksi en ala elämään ja nauttimaan vapaudesta. Siinäpä se on, että miten pitäisi alkaa elämään. Tietysti voisin matkustella, mutta enhän ole ikinä yksin matkustanut mihinkään, niin ikävöisin kuitenkin koko matkan ajan. Vapaaehtoistyötäkin on tarjottu, mutta miten jaksaisin ruveta kantamaan muiden huolia ja murheita, kun omissakin on kantamista tarpeeksi. Olen sitä paitsi ruvennut viettämään aikaa kauppakeskuksen käytävän penkillä ja kerinnyt kuuntelemaan monen monta elämäntarinaa. Etsin tarkoituksella vanhoja ihmisiä joiden kanssa alan keskustelemaan, koska heidän joukossaan on paljon leskiä ja muutenkin yksinäisiä.

Elämänkertakirjoituskurssini on aivan ihana ja olen saanut paljon inspiraatioita sieltä. Opemme osaa asiansa ja ohjeistaa meitä kohti elämänkerran kirjoitusta. Hauskaa miten me ollaan kaikki suunnilleen samanikäisiä 65-75 v väliltä, eli kaikilla on pitkä historia kirjoitettavanaan. Onhan siellä ns.kahdenkerroksen väkeä, kun on suurta herraa ja upean uran yhteiskunnan yläpilareilla tehneitä rouvia. Sitten meitä taviksia, jotka olemme tehneet työmme tavallisina duunareina. Silti olemme kaikki kavereita ja samalla viivalla, kun kukaan meistä ei ole vielä kirjoittanut elämänkertaa, eikä muutakaan julkaisua. Kaikki ollaan kirjoitettu pöytälaatikkoon.

 

lokakuu 9, 2018 / pirkonsepustus

Yliluonnollistako vaiko kuvitelmaa

Olen kokenut vuoden sisällä outoja ja kummallisia juttuja. Itse kutsuisin itseäni luulijaksi, mutta hyvin monta kertaa kokemukseen törmänneenä, alan(ko) uskomaan jo noihin ihmejuttuihin, joihin en ole uskonut. Omistan hyvin vahvan intuitiivisen ennaltanäkemisen ja myös jälkikäteen näkemisen taidon. Olen jopa auttanut rikostenkin ratkaisuissa. Ei poliisit uskoneet kertomiani, mutta kun ne kerrottiin toisen ihmisen kautta eli uhrin kautta poliisitkin kiinnostui ja saivat ratkaistua rikokset. Uhria kuunnellaan mielellään. Jokainen ratkaistu rikos on sulka poliisin hattuun. En ole vuosiin jaksanut paneutua rikoksiin, vaikka täällä kummassakin kotikunnassani on monta ratkaisematonta murhaa. Piian murhaajat haluaisin linnaan, mutta koska aikaa on kulunut 30v, uskon murhaajan kuolleen. Se miksi ajatukseni palasivat moisiin ajatuksiin johtuu siitä, että olen kolme kertaa kokenut hyvin voimakkaan tunteen siihen, että kuollut mieheni on palannut kotiinsa. Hän rakasti taloamme niin paljon, että olisi tehnyt vaikka mitä ettei olisi ikinä joutunut muuttamaan pois sieltä. Nyt näyttää ettei olekaan muuttanut pois. Olen kolmella viimeisellä kerralla, jolloin käyn yksin talolla kokenut hänen läsnäolonsa hyvin voimakkaana ja tänään jopa fyysisenä kosketuksena. Tuskailin siellä talolla miksi sinun piti kuolla näin varhain, kun lupasit elää ainakin 10v vielä. Siinä itkua vääntäessä tunsin käden olkapäälläni niinkuin hänellä oli tapana tehdä. Säikähdin, että kuka siellä on, muttei ollut ketään. Se käden tunne olkapäälläni sai mieleni rauhoittumaan.

Paula uskoi niin vahvasti kuolemattomuuteensa, että lupasi lähettää konkreettisia todistuksia uudesta olemassaolon muodostaan. Koska hän oli hyvin sairas ja heikko annoin hänen puhua niin paljon kuin jaksoi, vaikka en uskonut murto-osaankaan hänen jutuistaan henkiolentona. Olen kyllä saanut muutaman ihmekokemuksen häneen liittyen. Ensimmäinen oli, kun olimme mieheni kanssa lähdössä Kreikkaan häämatkalle. Laitoin kenoa 1e 6 numeroa ja sanoin, että nyt sulla Paula on mahdollisuus näyttää mahtisi ja lähettää minulle voitto, joka oli 460e. Arvonta oli tunnin päästä ja voitin 460e. Arvelin että olipa hyvä tuuri, mutta samassa ostamani enkeli, jonka aioin viedä hänelle muistolehtoon tipahti kaapin päältä ja hajosi. Se oli jo toinen enkeli jonka pahus särki. Olen ihmetellyt miksi hänen entisessä asunnossaan ei asukkaat pysy, kun vuoden sisällä jo kolmas on muuttanut pois. Unohtuiko hänen vartijahuolenpitäjähenki sinne jolle piti aina muistaa sanoa hyvää päivää. Paula joutui niin äkkiä kipushokin takia saattohoitoon, ettei tainnut henkivartija tulla mieleen.

Olen lähdössä elokuviin katsomaan Olavi Virrasta tehtyä elokuvaa. Ei oikeastaan kiinnosta, mutta ystävättäreni haluaa nähdä sen joten lähen kuskiksi ja kaveriksi. En pidä suomalaisista elokuvista jostain syystä. Ne on liian vähän puhuttuja, kun niissä näytetään liikaa maisemia. Kaikki vitsit mitä niissä on ovat navanalusjuttuja, jotka ei todellakaan naurata. No jospa tämä olisi poikkeus elokuvien joukossa.

Tänään on ollut taas tosi ihana ilma. Aurinko paistaa ja lämpöä on paljon. Hiki valui pitkin selkää kun vähän reippailin. Onhan jo lokakuu pian puolessa välissä joten saisi jo kylmetä. Toivottavasti parvekkeen kanervat pitävät loistonsa eikä tipauta loistoaan.

lokakuu 4, 2018 / pirkonsepustus

Lapsenlapsia

Tänään oli ilonpäivä, kun sain nähdä vanhimman ja nuorimman lapsenlapseni yhdessä. Mikael asuu lähellä, mutta Jarmo pohjoisessa. Hän on kotiutunut rauhanturvaajista ja oli tosi hyvässä kunnossa. Pelkäsin koko ajan, että ajavat miinaan tai joutuvat ammutuksi. Ei onneksi, kun se olisi ollut jo aivan karmeaa. Ei mummituskaan kestä kaikkea. Oltiin Mikaelin nimpparikaffeilla ja samalla juhlittiin hänen isin 31v juhlaa. Olen onnellinen, kun poikani on saanut mukavan pikkuperheen. Vauva oli saanut kolme rokotusta ja kuume oli nousussa. Että pitää pikkuisen kärsiä, mutta rokotukset on tarpeellisia, kun kaikki kulkutaudit taas nostavat päätään pakolaisten mukana. Myös matkailijat niitä tuovat tänne lintukotoon.

Nyt alkaa ilmatkin viilentyä, vihdoinkin. Olen ollut puolikuollut koko kesän surun ja helteiden takia. Surusta on vaikea päästä, kun olin niin kauan omaishoitaja ja huolenpitäjä. Joka kerta kun käyn talolla kuulen hänen liikkuvan ja olevan siellä. Varmasti tuo on vain mielikuvituksen aiheuttamaa, mutta hän rakasti kotia niin paljon, että saattaapi olla siellä henkenä. Jos siskoni eläisi hän sanoisi, että on varmasti siellä, mutta jalostuneemmassa muodossa. Niin tai näin ikävä on edelleen ja tuskinpa tästä pääsen eroon vielä muutamaan vuoteen.

Harrastuksekseni ottama omaelämäkertakirjoitus on edennyt hyvin. Opettaja on lähtöisin Koillismaalta, Kalle Päätalon lähisukua, joten kirjoitusopit on hallussa. Osan saanut verenperintönä ja loput opiskellut Turun yliopistossa. Nautin suunnattomasti hänen kurssistaan. Ollaan kaikki suunnilleen samanikäisiä opiskelijoita. Kaikilla paljon elämänkokemuksia repussa. Odotan maanantaita aina innolla. Yksi mies on väärällä kurssilla, mutta eipä tuo haittaa. Hän haluaa kirjoittaa oikaisun johonkin tankkerihommaan, mutta se on mulle muuten hepreaa, kuin sen suhteen, että vävyni on kuskannut isoja tankkereita pitkin maailman meriä toimien kapteenina. Tämä kurssilainen haluaakin oikoa väärin kirjoitettuja juttuja suomen tankkereista. Anteeksi Hannu, mutta ei kiinnosta enkä ymmärrä koko asiasta höykäsen pöläystä. Pidänkin suuni supussa, kun asiaa käsitellään. Eikös jossain sanota, että viisas on vaiti ja pöljä puhuu suunsa ohi.

Olen alkanut kuntoilla. Yritän kävellä sauvojen kanssa. Vaikeaa on, kun jalat tekee koko ajan stopin. Kipu on helvetillinen. Lääkärini kanssa sovittiin, että jos koivet ei ala toimia ruvetaan tutkimaan nivusten verisuonia kuinka tukossa ovat. Onhan sekin jotain, mutta ei ole kiva tutkimus. Sauvat saavat kuluneet olkapäänikin kipuilemaan. Pitäiskö vaan todeta, että sinä päivänä kun kivut ja kolotukset loppuu olen vainaja.

Eilen kävin viemässä haudalle kanervat. Vein oikein kaksin kappalein. Tuntuu oudolta, kun samassa haudassa on miehen ja hänen äidin tuhkat. Hautapaikka on kaunis ja kivikin, johon lisättiin mieheni nimi. Se suihkulähde siinä vieressä saa mielen rauhoittumaan. Solina on kertakaikkiaan ihanaa, kun kolmesta putkesta suihkuaa vettä. Talvella käymme muistolehdossa muistelemassa edesmenneitä omaisia ja sytyttämässä kynttilän. Sinne on lyhyt matka parkkipaikalta, joten sen jaksaa kulkea huonojalkainenkin.

Yritän keksiä tekemistä tyhjien päivien ratoksi. Voi mennä neljäkin päivää etten edes pue päivävaatteita, koska mihinkään ei tarvitse mennä. Päivä kuluu yömekossa oikein hyvin. Onhan minua houkuteltu vapaaehtoistyöhön moneenkin hommaan, mutten jaksa vielä. Yritän oppia elämään ilman pakkoa mihinkään, koska se on uusi vaihe elämässä. Uusi kirjasto on hyvä ajanviete. Sinne on sopiva kävelymatka ja siellä on paljon lehtiä luettavaksi. Lukeminen on ihan parasta ajanviettoa.

syyskuu 10, 2018 / pirkonsepustus

Kirjoitusta

Olipa taas ihana omaelämänkerta kirjoitus oppi tunti. Käytiin läpi erilaisia juttuja. Sain voimaa, etten olekaan ihan toope. Ope antoi ohjeita ja sitten kirjoitettiin vapaaehtoinen juttu. Sain jopa kehuja jutustani. Pääasia oli, että sain niskastani apinan, kun ope kehui ettei ole virhe käyttää murresanoja tekstissä. Jokainen saa kirjoittaa semmoisilla sanoilla kun osaa. Paulan tokaisu, että osaat kirjoittaa ilman murresanoja painui takavasemmalle. Nyt jokainen meistä lukee jonkin ihmisen elämänkerran. Olen lukenut varmasti muutamia kymmeniä joista on paha valita. Ehkäpä se löytyy kun mietin ankarasti. Onkohan Sylvi Salonen paljastanut elämämänsä ihmisten silmille. Sitä mietin ja etsin hyvän kirjan.

20* ja helvetin hiostava ilma.